Lähi viikot ovat olleet todella mukavia, mutta uuvuttavia. Herään joka päivä klo 6.00. Päivä koulussa ja koulun jälkeen joko töihin tai hakemaan Oona hoidosta sitten kotiin tekemään ruokaa ja iltapäivällä ulkoilemaan Oonan kanssa viellä tunniksi ennen iltapesuja ja puuroa. Päivät ovat suhteellisen samanlaisia. Muuten, meille kuuluu hyvää. Riidellään Jamin kanssa edelleen turhanpäiväisistä asioista lähes päivittäin. Ollaan tehty monta kertaa sopimus, jossa luvataan kummatkin olla valittamatta tai haastamatta riitaa. Ei kauaakaan kun taas jompi kumpi aloittaa. Kai tämä on ihan ymmärrettävää, kun kummatkin ovat väsyneitä pitkän päivän jälkeen.
Jamikin täytti eilen 18 vuotta! Se on nyt käytännössä aikuinen, mutta teoriassa viellä teini. Odotan innolla omaa 18 vuotias syntymäpäivääni. Voin hoitaa KAIKEN itse ilman vanhempien lupia tai suostumuksia.
Oona on oppinut nousemaan itse seisomaan. Alas tuleminen tuottaa hankaluuksia, mutta meidän tyllerö lyssähtää pyllylleen suorilta jaloilta ja se onkin erityisen hauskaa, että ihan nauru tulee joka kerta. Oona on oppinut myös osottelemaan asioita. Olen pannut merkille, että erityisesti puut ja puskat ovat eritysiä ihmetyksen ja osottelun kohteita. Välillä Oona sanoo ''pukka, uu tai ehti'' (puska, puu ja lehti). Oona osaa sanoa paljon sanoja, tai pikemminkin toistella niitä. Esimerkiksi hoito kavereidensa nimet se osaa sanoa. Myös naapurin lapsen nimeä se sanoo välillä. Vettä, kylpy, pullo ja peitto ovat uusia sanoja. (Oonan kielellä siis että tai vettä, ullo tai pullo, eitto tai keitto. Äiti Oona sanoo jo täydellisesti. Sana pappa ja mummi saattavat kuulua ohimennen hyvin hiljaa. Myös tässä ja ota sanoja kuulen päivittän. Oona toistelee tosi paljon sanoja mitä sanotaan Jamin kanssa. Välillä se vaan jää töllöttämään meitä ihmeissään ku hoetaan silmät lautasina söpöllä äänellä jotain sen naaman edessä :D Ihan käsittämätönsä, että Oona osaa sanoa jo noin paljon sanoja, vaikka moni tuttuni kaveri ei sano ehkä kun 0-5 sanaa vuoden iässä. Oonalla sanoja on jo 10-15, mutta sanoja joita se itse sanoo tietoisesti niitä tarkoittaen on varmaan 5-10. Oona ymmärtää myös kieltämistä ja kutsua. Kun kutsun Oonaa tulemaan luokseni niin sieltä se sissi tyttönä ryömii luokseni. Sekä jos kiellän Oonaa esim. hakkaamasta televisiota se lopettaa lähes joka kerta heti.
Oona on edelleen todella hankala matkustaja niin julkisissa kulkuvälineissä kuten myös autossa. Olimme turussa viime lauantaina ja vannoin, etten enään koskaan lähtisi autolla Oonan kanssa minnekkään. Sitä huudon ja raivoamisen määrää -_-' Mua alko sattumaan selkään puolessa välissä matkaa ja Jami vaan nukku vieressä ku mä kärsin väsymyksen lisäksi selkäkivuista ja korvia raastavasta huudosta. Tunteet kärjistyivät hieman juuri ennen perille pääsyä, mutta tilanne meni onneksi ohi pian. Mä olin kuulemma niin kakara Jamin mielestä ku kyselin loppu matkasta jatkuvasti, että millon ollaan perillä ja koitin lievittää kiukkuisuuttani lyömällä huomaamattomasti jatkuvaa tahtia polveani.
Oonalla on 11 hienoa valkoisa leegoa suussa. Oona ei ole ollut hampaiden tulosta moksiskaan. Oona on edelleen sopeutunut hoitoon todella hyvin :) Ihana kuulla päivittäin kuinka hienosti miedän tyttö on taas tehnyt sitä tätä ja tota. Noussut itse seisomaan ja niinedelleen. Oona ei suostu jostain syystä syömään puuroa enään. Onko teilläkin ollut tälläistä kotona? Miten olette saaneet lapsenne taas puuron ystäväksi? Parina iltana olen saanut Oonan syömään 0,5dl:aan tehtyä puuroa. Puuron päälle olen laittanut 2/3 pienestä hedelmäsose purkista. En siis ole sekoittanut sitä puuroon, koska Oona ei suostu syömään sitä. Otan pienen nokareen puuroa ja paljon sosetta niin kyllä maistuu. Toisin.. Puolen välin jälkeen syöminen alkaa tökkiä ja Oona sylkee puuroa pois. Välillä annan Oonalle pienen palan leipää jonka päällä on hieman voita ja juustoa. Sitä Oona kyllä mielellään syö. Välillä annan Oonalle sänkyyn mennessä maidon sijasta riisi, mysli tai monivilja velliä, joka maistuu myös aivan loistavasti.
Oona herää nykyään itsestään joka aamu klo 6 aikoihin kuten minäkin, vaikka olen ennen tätä rutiinia herättänyt Oonan vasta juuri ennen lähtöämme. Huomista jännittäessä. Voi jumala, annan Oonan nukkua huomenna edes kello 7 asti. Viikonloppu kuitenkin ja Oonalla on suuret juhlat huomenna tiedossa, joten täytyy olla pirtsakka.
Äitini osti minulle Canonin järjestelmäkameran synttäri lahjaksi! en kyllä ole viellä saanut sitä, koska tilasimme sen vasta eilen. Odotan innolla kameran saapumista, että pääsen ottamaan paljon ihania hyviä kuvia, ihanalla kameralla. Enään toivoisin, että saataisiin uusi tietokone. Sellainen on huhun mukaan tulossa, mutta en teidä viellä, että milloin. Syy siihen, etten ole kirjoitellut tänne on väsymyksen ja ajan puutteen lisäksi myös siinnä, että tää himputin kone on niin hidas, etten ole viitsinyt edes vilkaista tätä päin edelliseen 2 viikkoon.
No, mutta mä taidan tästä painuu pehkuihin ku väsyttää ihan jumalattomasti taas. Toivottavasti tässä oli teille tarpeeks matskua kuulumisista palaillaan taas kun aika ja tietokone antaa periks :)