Korut korvissa

Tästäkin monta mielipidettä.

''Olet hullu''
 ''Sinut täytyisi laittaa mielisairaalaan''
''Tuo on laitonta, soitan poliisit''
''Lapsesi täytyisi ottaa pois sinulta, koska PAHOINPITELET häntä''

Ja kaikkea muuta, joka jäi kaikuna takaraivoon.

Kävin tänään ottamassa Oonalle korviin reijät. Paikallaolijat olivat erittäin järkyttyneitä asiasta. Viereisessä tuolissa istui mies joka titetenkin haukkui minut hulluksi ja sanoi tekevänsä lastensuojelu ilmoituksen. Aivan tajutonta, miten ulkopuoliset AIKUISET IHMISET kehtaavatkin käyttäytyä tollatavalla mua kohtaan. Tietenkin huomasivat mun olevan nuori ja hyökkäsitvät kimppuuni sanoin. Kuitenkin esitin, että en kuulisi heidän mollauksiaan ja kävelin ulos liikkeestä sanomatta kellekkään mitään. Tietenkin liikkeen naiset huomasivat, että en välitä heidän sanomisistaan ja koittivat osua mahdollisimman arkaan paikaan ''Ihan selvä teinivahempi, istuu joka viikonloppu juomassa kaljaa ja jättää lapsensa heitteille''. En välittänyt myöskään siitä, vaikka teki mieli. Ensinnäkin ihmettelen pahoinpitely väitöstä, sekä uhkausta lastensuojelu ilmoituksella. Olisi TYÄSIN eriasia jos raahaisin 4 vuotiaan väkisin liikkeeseen ja pakoittaisin tämän ottamaan korviinsa reijät, vaikka lapsi huutaisi kurkkusuorana ''Ei, EI; EI, äiti en halua''. Tai jos tosiaankin olisin pahoinpidellyt lasta. Ja naurettavinta oli kommentoida teinivanhemmasta. En ole todellakaan jokaviikonloppu sidukka kädessä puistossa. En edes joka kuukausi!? En KOSKAAN ole jättänyt/jätä Oonaa heitteille. Aivan käsittämätöntä.

Normaalistikkin Oona (kuten moni muukin lapsi) reagoi kipuun itkemällä. Kaiken kukkuraksi Oona oli eirttäin väsynyt, koska päiväunet olivat jääneet väliin. Korvien reijityksen aikakin oli juuri ennen ruoka-aikaa joten Oona oli varmaan myös nälkäinen. Samallatavalla Oona itki saadessaan rokotukset, sekä kolauttaessaan pään kaapin reunaan. Jos Oona ei olisi alkanut lainkaan itkemään reijityksen yhteydessä, olisinko säästynyt haukuilta?

Omasta mielestäni lapsen korvien reijityksessä ei ole mitään pahaa. Osaan kulttuureista kuuluu (tai en tiiä kuuluuko, en ole tutkinut asiaa) ottaa lapselle korvan reijät pienenä. Se kuvaa vaurautta ja se on jonkin näköinen lahja lapselle (tai jotakin sinnepäin). Miksi on sitten niin huolestuttavaa, että suomalainen ottaa lapselleen reijät korviin nuorella iällä? Uskon, että jos olisin vanhempi kukaan ei olisi sanonut mulle (välttämättä) mitään.

Syy miksi halusin Oonalle reijät korviin on tuntematon. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että jos tyttölapsen saan niin korviin reijät laitatan. Ehkä tämäkin kuvastaa vaurautta? En tiedä.
Teidän myös sen jo nyt, että saan sangoittain paskaa niskaani siitä, että olen viattoman pienen tyttöni korviin reijät laittanut ilman hänen omaa tahtoaan, tai edes mitään järkevää syytä siihen miksi niin tein.

Olen nytkin siis miettinyt (ennen reikiä), että onko tämä oikein? Onko tämä järkevää? Olen tosissaan harkinnut asiaa. Liikkeeseen mennessänikin nainen kehotti minut viellä miettimään ottaen huomioon vuodenajan sekä lapsen iän niin idea ei ollut järin hyvä, mutta päätin pitää siitä huolimatta pääni ja istuuduin penkkiin Oonan kanssa.Oonakaan ei osannut sanoa ''ei en halua'' tai ''joo haluan'' Oona on niin nuori niin pallohan on loppuenlopuksi vanhemmilla, jotka päättävät lähes kaikki asiat niin kauan kun lapsi on alaikäinen.

päätös oli minun, Jami ei olisi halunnut ottaa Oonalle reikiä ja siksi kieltäytyi tulemasta paikanpäälle katsomaan ''Oonan kärsimystä'' ja sanoi, että ei aijo puuttua korvien hoitoon lainkaan.

Mitä mieltä pienenlapsen korvien reijityksestä ollaan? Mikä siitä tekee niin pahan asian?

Mielellään en sitte kuutele mitää valitusta :)

Mökki

Tänään saavuimme meidän 5 päivän mökki reissulta. Reissu oli todella mukava, lukuunottamatta minun ja Jamin muutamia riitoja. Ensimmäinen yö oltiin vaan neljisteen, minä, Jami, Jamin äiti ja Oona. Mulla ja Jamilla oli normaalia enemmän vapaata/omaa aikaa, koska Oona nukkui päämökissä Jamin äidin kanssa.
Jamin äiti katsoi muutenkin tosi paljon Oonan perään ja oli Oonan kanssa.

Seuraavana päivänä saapumisestamme eli Torstaina Jamin sisko tuli moottoripyörällään mökille. Hänen oli tarkoitus alustavasti tulla vain käymään, mutta hän jäikin yöksi. En ollut koskaan saanut mahdollisuutta tutustua siskoon paremmin ( Jamilla siis kaksi siskoa, minulle tutumpi 26v ja tämä ei niin tuttu 24v eli nuorempi). Tutustumisemme aloi perunan kuorimisella tai pikemminki pesemisellä. Hän pyysi minua pesemään perunoita siksi aikaa, että hän heittäisi tikkaa välissä. Jäin kuitenkin siskon siihen tultua pesemään hänen kanssaan perunoita ja juttelimme. Illemmalla kävimme yhdessä ostamassa kylältä 2 onkea ja kaivamassa matoja. Lopuksi päädyimme yhdessä laiturille onkimaan ja juttelemaan. Illan myötä menimme myös yhdessä saunaan. Huomasin päivän kuluessa, että tämä nuorempi sisko on erittäin mukava. Hän on yleensä ollut hieman hiljainen ja ujo. Ajattelin, että emme varmaan koskaan pääsisi tutustumaan toisiimme. Nyt sain mahdollisuuden ja olikin sen arvoista tämä tutustuminen ja kaveruus.

Perjantaina pyysin siskoa jäämään viellä yhdeksi yöksi. Niin hän jäikin, tosi mukavaa, mulla olis tyttö seuraa, koska Jamista ei varmasti olisi ollut mulle seuraa enään veljensä saapumisen jälkeen (veli tuli illalla). Me herättiin Jamin kanssa tosi ''myöhään'' klo 14. Mua ärsytti ihan suunnattomasti se, että oltiin nukuttu niin pitkään, koska yksi kallisarvoinen mökkipäivä tai ainakin puolet siitä oli hujahtanut nukkuessa. Sisko oli laiturilla taas onkimassa ja mä menin aamupalalle. Syötyäni menin siskon kanssa laiturille onkimaan. Sillä välillä Jami oli herännyt uniltaan ja  tuli laiturille myös. Myöhemmin päivällä Oona oli meidän kanssa myös laiturilla onkimassa, kun Jamin äiti teki ruokaa.

Söimme päivällisen ja meninmme siskon kanssa jatkamaan onkimista (tosiaan olimme ongen päässä koko 2 vuorokautta mitä sisko oli mökillä). Myöhemmin illalla Jamin äiti joutui lähtemään hakemaan Jamin veljeä, koska tämä oli myöhästynyt ainoasta bussista ,joka oli tulossa mökille päin. Minä ja sisko katsoimme Oonaa ensimmäiset puolituntia laiturilla ja senjälkeen Jamin ''vahti vuoro'' alkoi ja veimme Oonan sisälle.

Illalla grillasimme ja söimme. Lämmitimme saunaa ja heitimme tikkaa.

L

Lauantaina oli siskon lähdettävä. Aamupäivästä kävimme kävelyllä Oonan kanssa ja myöhemmin Jamia lukuunottamatta lähdimme kauppaan ja käymään kirppiksellä, joka oli vain  3 kertaa kesässä. Mukaan tarttui Oonalle ihana koala pehmolelu, 3 tarjoiluastiaa, minulle kirja ,joka kertoo kadonneesta Madeleine tytöstä, Oonalle haalari jolla voi myöriä pitkin maita ilman, että haittaa sen likaantuvan tai rikkoutuvan sekä Jamin äiti osti jotakin mukeja ja lasipullon ja sen sellaista yhteensä kaikille ostoksille tuli hintaa 6e. Myöhemmin viereisestä pikku mökistä jossa myytiin vaatteita sai 1e pussillisen vaatteita. Jamin äiti osti itselleen mekon ja mä Jamille ostimme 2 kauluspaitaa.
Tähän väliin pitänee kai mainita, että sisko lähti mökiltä samaa matkaa kanssamme, mutta kääntyikin jo risteyksestä kohti kotia, mistä me jatkoimme kirppikselle.
Kirppikseltä suuntasimme kohti kauppaa ja sieltä takaisin mökkiin. Aloimme grillaamaan päivällistä ja mä pyörin poikien messissä muuten vaan, koska tyttö kaverini oli lähtenyt. Hengailin Oonan kanssa ja autoin Jamin äitiä keittiössä. Illalla taas lämmitimme saunan  ja saunan jälkeen nukkumaan.

Sunnuntaina Jamin velinkin tätytyi suunnata  kotiinsa töiden takia. Mökille jäimme taas minä, Jami, Jamin äiti sekä Oona. Päivän mittaan Oona ryömi pihalla ja pelattiin sulkkista ja tikkaa ja oltiin vaan rennosti. Käytiin kaupassa ja lämmitimme illalla jälleen saunan. Päivällä kävimme myös jossain ihme kentällä katsomassa purjekone sm-kisoja (jos oikein muistan) , mutta kuitenkaan koneet eivät olleet ilmassa eikä kentällä tapahtunut mitään. Kävimme kentällä olevassa kahvilassa juomasssa kupit kahvia sekä syömässä munkit.

Tänään heräsimme taas vasta 2 aikaa päivällä! Erittäin ärsyttävää, olisin halunnut herätä aikaisemmin. Olihan mulla herätys, mutta olin laittanut sen kiinni sen soidessa. Söin aamupalan ja touhusin Oonan kanssa. Menin aamutupakalle ja samalla Jami oli herännyt. Siivosimme mökin missä nukuimme ja pakkasimme kaikki tavarat valmiiksi. Oona kävi päiväunille ja me siivosimme saunan. Oonan herätessä alkoi päämökin siivous. Vuorotellen lakaisimme, imuroimme, tamppasimme mattoja sekä viihdytimme Oonaa. Meillä oli tosi paljon tavaraa ja lähtö mökiltä oli jo muutenkin venynyt. Jamin pinna oli erittäin kireällä ja teitenkin aloimme tappelemaan maailman naurettavimmasta ja lapsellisimmasta asiasta päällä maan, eli KUKA ISTUU EDESSÄ. Olin jo aikaisemmin sopinut Jamin kanssa, että meno matkalla sitten istun edessä puolet matkasta. Tietenkin Jamin tätyty ''MÄ ISTUN EDESSÄ OON SOPINU JO ÄIDIN KANS SEN'' olisin toki mäkin voinu vähän kypsemmin käyttäytyä mut ei ku lähin etupenkiltä ovet paukkuen ja huutaen Jamille, että se on vitun kusipää. Siitä ei Jami riemastunu vaa alko huutaa mulle ja raivoomaa ku vesikauhunen ja lähti kävelemää. ''Aivan sama, jääkööt tänne'' Ajattelin, ja sillä hetkellä toivoinki, että se jää sinne metän keskelle ja voi sitte miettiä ihan kaikessa rauhassa, että millä pääsee kotiin. No onneks Jami kuitenki hyppäs autoon matkalla ja tunnelma olikin kiree koko matkan.

Huomasin reissun aikana, että Oonasta on tullut erittäin hankala matkustaja. MIKÄÄN ei kelpaa, ei tutti, ei lelut ei ruoka ei mikään. Se on 90% matkasta kitisemistä, vinkumista, itkemistä. Siinnä pahoittelin Oonalle moneen kertaan sitä, että en voi ottaa häntä ajon aikana syliin :( Raukka vaan koitti rimpuilla irti valjaista ja päästä mun syliin mut mä vaan jouduin kattomaan sitä vierestä ja koittaa rauhotella tuloksetta.

Oona on tosi kiltti ja ihana lapsi suurimmanosan ajasta. Se on erittäin jääräpäinen ja tahdonvoimaa löytyy. Se osaa olla pippurinen kiukkupussi ja sitten taas elämän iloa täynnä oleva aurinko! Kyllä se on mulle kaikki kaikessa, en oo koskaan kokenu samanlaista suojelus viettiä tai rakkautta ketään kohtaan. Toisinaan ei tämä ruusuilla tanssimista missään nimessä koko aikaa ole. On turhautumista lapseen ja sen huutoon, tekis mieli vaan sulkee korvat suu ja silmät ja vajota maan alle pakoon kaikkea sitä kiukkua ja huonoja päiviä pakoon.
Välillä tuntuu et kaikki voimavarat on loppu ja tätä ei yksinkertasesti enää jaksa, mut aina ponnistelen ja pinnistelen ja pusken läpi, jotta selviäisin huonoista jaksoista ja päivistä.

Sain kuulla myös viimeviikolla (vai sitä  edellisenä?) , että mun sisko oli joutunut sairaalaan. Sille oli tullut ilmarinta ja se oli matkalla leikkaussaliin. Kuulin siitä isältäni ja tuli tosi huono mieli, vaikkei tämä ilmarinta tappava olekkaan, mutta tuleehan siitä aina jos kuulee läheisensä joutuneen sairaalaan oli syy mikä rahansa(lähes) . Siskoni oli sairaalassa lähes viikon toipumassa letku kyljessä ja soitin hänelle pari kertaa vointia kysellen. Onneks kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt se on päässy jo kotiin ja toipunut lähestulkoon
koko prosessista..

No joo eikai tässä mitään. Teksi hieman sekavaa ja kirjotusvirheitä on 100500 mut ihan sama, ihan tosi.
Tässä viellä kuvia  Oonasta ja palailen ensiviikolla taas heido <3

Tässä muuten eka kuva, missä Oona istuu. Ihan hassut noi k

ädet tossa :)) :D