Florida

Oon nyt siis floridassa, ja joku kyselikin multa jo uutta postausta. Eli uutta kunnon postausta tulee tän reissun jälkeen ja oon suomessa takas 9.1 :) Oon ottanu paljon kuvia ja kirjottanu päivittäin päiväkirjaa, jotta muistaisin kaiken kirjottaa tänne teidän luettavaksi!

Ihanaa joulua ja uuttavuotta kaikille! :))

Tutiton aikakausi

Moikka!

Ajattelin tulla päivittelemään vähän meidän kuulumisia, koska en oo taas vähään aikaan postannut.
Meille kuuluu päällisin puolin aivan loistavaa, mutta jos kurkistettaisiin hieman pintaa syvemmälle niin voi blääh.. Äärettömän ärsyttävää on se, että tapellaan edelleen joka päivä joka asiasta. Ärsyttää kun Oona joutuu kärsimään tälläsestä turhasta  paskasta . Mun matkaan on tänään tassan 12 päivää ja sitten on suuntana floridaaa! Oon toosi innoissani, mutta samalla joku inho koko matkaa kohtaan kavaltaa mua. Oonan eka joulu, kun se edes tajuaa mitään. Viime uutenavuotena Oona oli hoidossa, koska sitten tänä uutenavuotena Oona olis tajunnutkin jotain ja oltais voitu viettää riemakas uusvuos perheen kesken. Mutta ei, kun minä ja mun oma onneton napani jota taas ajattelin vain tässä kun matkaan päätin lähteä. Kuitenkin matka on ainutkertainen kokemus, enkä usko pääseväni toiste jenkkeihin. Myöskin iki-ihana äitini menee naimisiin siellä, joten sitäkään ei tapahdu ns. joka vuosi.

Oonalla on nyt alkanut tutiton aikakausi! Oon niin über ylpee mun kullasta, koska tää on sen neljäs ilta ilman tuttia nukkumaan mennessä! En olis uskonut, että tää käy näin helposti, koska Oona oli varsinainen tutti riippuvainen :D Oona ei oo itkeny tutin perään lainkaan paitsi silloin ku se näkee sen. Okei! No oli sillä yks päivä tutti suussa, koska Jami ei tiennyt mun hienosta vierotushoidosta niin kotiin tultuani tyllerö oli tutti suussa. Ja mä nostin taas metelin ''YY! miks sillä on tutti ku vierotus on päällä!''. No eipäs oo tuttia enään sen jälkeen saanut.. Edes isältään.

Oona on myöskin aloittanut ihanan puuro stoppinsa. Mikään ei siis kelpaa! ei vaikka sekottaisin mitä sinne. Oona myöskin aina kiemurtelee ja pelleilee aina kaiken paitsi hedelmä aterian kanssa. Luulisin, että tää johtuu osittain siitä, että Oonalle on nyt tulossa NELJÄ kulmahammasta samaan aikaan. Ajattelinkin jo, että missä ne loput hampaat oikeen luuraa. Meillä oli meinaan sillon ku Oona oli just vuoden vai vähän alle niin 13 hammasta jo suussa ja 3kuukautta oli ihan hiljasta ja nyt paukkaa taas leegoo suuhun.

Oona tuli hetki sitten 1v ja 3kk. Aika on menny hirmu nopeesti ja on ollu ihanaa katsoa, miten toi tyttö kasvaa. Oona ei vielläkään kävele? Missä vika? Vai onko vikaa lainkaan. Yleensähän lapset lähtee kävelee siin 10kk-13kk ikäsinä? Oona kävelee jo tuen kanssa, mutta ilman tukea.. Ei tule kuuloonkaan..

Viimeviikolla tiistai iltana huomasin, että Oonan otsa on tulikuuma. Myöskin kädet ja jalat olivat tulikuumat. Ajattelin, että nyt on kuume tulossa ja ilmotin perhepäivä hoitoon, että Oona on kipee eikä tuu.. Ihan varmuuden vuoksi jos kyseessä kuume. Kumpikaan meistä ei voinut olla pois koulusta, joten soitin Jamin äidille, että pääsisikö hän katsomaan Oonaa päiväksi. Onneksi niin lyhyellä varoitusajalla se pääs (soitin joskus 12 aikaa illalla).
Jamin äiti oli antanut panadolia ja mitannut kuumetta, joka oli korkeimmillaan 38,5 astetta. Oli ollut melko uupunut ja halunuut olla sylissä ja lähellä kokoaika. Ihan ymmärrettävää.
Seuraava yö (ke-to) oli aivan älyttömän järkyttävä. Klo 20-22 meni hyvin heräämättä, mutta sen jälkeen klo 22-04 Oona heräs 10-20min välein huutamaan. En tienny yhtään mitä mun olis oikeesti pitänyt tehdä siinnä tilanteessa, miten olisin voinut helpottaa tän pienen enkelin oloa? :( Kannoin Oonaa sylissä makuuhuoneessa, kävelin edes takas ja hyräilin Oonan korvaan. Oona vaan paino päätänsä mun olkaa vasten ja piti silmiä kiinni. 30min hyräilyn, hyssyttelyn ja kanniskelun jälkeen aloin itsekkin olee jo vähän väsyny ja laskin Oonan sänkyyn takasiin ja laitoin rauhallista uni musiikkia soimaan. Tallustelin takas keittiöön tekemään iltapalaa ja ennenkuin kerkesin leipää puraista niin makuuhuoneesta alkaa kuulua taas kitinää.. Noh, mikäs siinnä. Helvetin väsyneenä ja nälkäsenä menin takas makkariin. Koitin antaa vettä, maitoa ja tuttia. Vaihdoin vaipan ja taas kanniskelin 30min Oonaa sylissäni. Keittiössä kaakao oli jo lämmenny huoneen lämöseks.. Ja TAAS! ''mitä ihmettä? Mikä tota lasta nyt vaivaa''.. Tällästä rumbaa koko yö.
Sain onneks klo 2 eteenpäin nukkua rauhassa, koska Jami heräili Oonan kanssa :)

Aamulla olin VÄHÄN silmät ristissä. Mut mul oli hyvä syy herätä! Mulla oli varattu tatuointi aika klo 8.30. Jeepjeep, tiedän.. ''Taasko sä otit tatuoinnin'' ja mussunmussun. Jollakin sairaalla tavalla mä odotin sitä kipua, vaikka viimeksi vannoin, etten koskaan ikinä enään ota tatuointia. Mulla ei valitettavasti ole kuvaa siitä nyt, koska meijän kämpässä ei toimi langaton netti nii en voi puhelimelta lisää ja en oo jaksanu kameralla ottaa viellä kuvaa. Mut se kuitenkin sijaitsee niskan ja kaulan välimaastossa. Siinä siksi, että halusin sen näkyvälle paikalle, mutta saisin se tarvittaessa piiloon.. Tai no.. Tautoija ei antanu mun ottaa sitä kaulaan, joten se on osittainen syy miksi se edes on siinä missä se on.. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ihan hyvä, ettei tehny. Olisin kuitenkin kyrsiintyneenä ollut 4vuoden päästä kun haen ''ihan oikeita töitä'' :D Jos noin voi sanoo. Ja juu niin, eli tautointi on teksti ja teksi on ''My life, my rules''.
Ennen ku tuomitsee tai alkaa mitään ennakkoluuloja vetelemään ''luuletko olevas nyt joku kovakin gängstä'' nii juu en. Toi ei oo mikään uskottavuutta keräävä tai muuta. Vaan tolla on ihan oikea tarkoituskin mun elämässä. Sitä vois verrata siihen, että joku ottaa tekstin ''Oman elämän sankari'' tai ''Oman elämän kapteeni'' jne. Mut toi on vaa suoraa tekstiä. En nyt ala kuitenkaan sen syvällisemmin selittämään sen tarkoitusta, mutta minulle läheiset ihmiset, joille olen kertonut kaikki tai ne jotka ovat olleet elämässäni koko elämäni ja tietävätkin kokemaani jne niin ymmärtävät. Esimerkiksi naapurini, joka asui jo sillon ku oltiin skidejä niin naapurissamme.. Ja nyt sattumalta asuu jälleen naapurissani :D
Mut sain aika negatiivista palautetta mun parhaalta kaverilta(kavereilta), joille kerroin asiasta. Ilme oli just semmonen naamalla ''no huuhhu nainen oot tyhmä''.. Ja sain vahvistuksen siihen, että teksti kuullosti heidän mielestään tosi typerältä. Eräs päivä valittelin, ettei tatuoija suostu tekee mulle sitä tatuointii.. ja ennen ku kerkesin loppuun toinen kavereista totes ''Iha hyvä vaa, kerranki fiksu tatuoija'' Ja jatkoinkin, että ''..Kaulaan''.. No eipä se frendi sitä sen kummemmin enää jääny ihmettelemään, että olikin just sanonut koko ideaa ihan tyhmäksi jne.. Mut iiiiihan sama mulle, jos ei miellytä jotakuta niin ei ole mun ogelma :D

Kuva on parantunu tosi hyvin! En tajuu miten mul nää parantuu tällee über nopee. Neljännen päivän jälkeee se on näyttäny iha normaalilt eikä oo ollu ruvella eikä mitään.. Oon rasvaillu sitä ihan siihe asti, mut nyt en oo enää ku toi on vaa tollast perus ihoo nii mitä järkee rasvailla enää.. Ranteessa oleva tatuointi kesti kauan parantuu.. joku 2viikkoo nii se alko olee jo parempi, mut ei ihan ok vielläkää.. Lapaluussa oleval meni joku viikko nii se oli iha ok, mut sit piti kyl käydä vähä  värittää uudestaa sitä. Ja juu kävin samalla, kenellä oon ottanu mun muutkin tatuoinnit eli sillä, joka näky siin sarjan ekassa jaksossa.

Sarjasta puheen ollen.. Me vanhat mammat ei nyt näköjään olla siinä, koska ei ole yleltä otettu yhteyttä eikä ilmotettu mitään? :O Noo, mut ehkä parempi näin.. Ei tarvis mokailla itteensä enää koko kansan nähden ja saada tonneittan paskaa niskaan.. Tai oikeestaa oon saanu melko paljon enemmän positiivisia ja kannustavia kommentteja. Eli kiitos kaikille, jotka ootte jaksanut ''puolustaa mua'' ja kommentoineet ja tsempanneet mua jaksamaan! se tuo oikeesti voimaa, ootte ihania <3

Tässä oli nyt aika paljon kaikkea, varmasti jäi jotain sanomatta, mut väsy taas painaa silmään ja nälkä niin ei pysty ajattelee tarpeeks hyvin :D

Joten hyvii unii kaikkille ihanille lukijoilleni!

Rakkaudella: Tanja & Oona :*