maanantai 25. maaliskuuta 2013

Yksin yksinäisyydessä

Mulla on tullu muutamia kommentteja tutustumis halukkailta ihmisiltä. Tosiaan, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin :) Jos mut näkee jossain niin saa tulla juttelemaan.

Ja nyt aiheeseen, josta otsikko antaakin jo vihiä. Oon ollut viimeaikoina tosi yksinäinen. Huomaan kun selaan puhelinta, että mulla ei oo kun muutama kaveri jolle soittaa.. Facebookissa rullailen onlinessa olevia 200 kaveria, enkä löydä joukosta ketään kenen kanssa uskoisin saavani keskustelun aikaiseksi. Oman ikäiset lapsettomat kaverit tuntuvat vieroksuvan omalla tavallaan sitä, että mulla tosiaan on lapsi. Meidän keskustelun aiheet on jotenkin hieman lopussa. Kun niitä ei varmaan satu kiinnostamaan se miten Oona on nukkunut taas hyvin yönsä ja miten se tykkäs olla laulukerhossa hoidossa ja hoplopissa viikonloppuna.

Saman ikäiset kaverit joilla taas on lapsi. Niiden kanssa yhteydenpito on jotenkin lopahtanut? Tuntuu, että kellään ei oo enään aikaa käydä missään, tehdä mitään. Aina niillä on kämpät sekasin tai mummot kylässä. Mun elämäni, päiväni ovat olleet lähes yhtä elottomia ja samanlaisia viikosta toiseen. Arkisin herään aamulla Oonan kanssa, vien sen hoitoon. Menen itse kouluun. Pääsen koulusta. Haen Oonan. Menen kotiin. Teen ruokaa. Syömme. Leikimme hetken. Menemme kylpyyn. Syömme jälleen. Oona käy unipuulle, jonka jälkeen heittäydyn sänkyyn selälleni miettien taas, että millon mun elämään saan todellista tekemistä taas. Onko tervettä, hyvää äitiyttä ajatella, että perusarki on tylsää ja uuvuttavaa. Kaipaan seuraa. Kaipaan aktiviteettiä elämääni. Huonon rahatilanteen takia, hoplopissa, uimassa, museoissa yms käyminen on välillä lähes mahdotonta.  Seuran puutteen takia myöskin kyseiset asiat jäävät tekemättä.

Viikonloppuisin kun Oona on mulla, pyrin tekemään aina jotain kivaa yhdessä. Kuten käydä juuri uimassa tai jossain, ihan vaikka kyläilemässä jossain.

Mitä te touhuatte lastenne kanssa viikonloppuisin? Käyttekö jossain kerhoissa yms? Onko teillä paljon äitikavereita?

Muutamat kuulumiset.

Mulla oli Oona-vapaa viikonloppu. En tehnyt mitään mieltävirkistävää, vaikka olisin voinut. Vietin aikaa erään minulle hyvin läheiseksi tuleen ystävän kanssa koko viikonlopun ja olimme hänen kaverinsa luona kylässä. Perjantaina mulle piti tulla kavereita istumaan iltaa, mutta eivät tulleet. Lauantaina piti mennä lefffaan, mutta en mennyt. Sunnuntaina koitti päivä, jolloin mun prinsessa tuli kotiin taas ja aamupäivän ja päivän viimeiset vapaa tunnit käytin siivoamiseen, tiskaamiseen, ruoan tekoon ja suihkussa käymiseen. Kävin myös heittämässä kirpparille kassillisen hinnoittelemiani vaatteita.

Oona tippui portaista todella pahasti eilen. tulimme kotiin ja ensimmäiseen kerroksen tasanteelle olin Oonan takana varmistamassa, ettei Oona kaadu. Päästyämme ensimmäisen kerroksen tasanteelle, menin seuraavat kaksi rappusta ylöspäin käsi ojossa kannustaen Oonaa tulemaan ylöspäin. Oona kun halusikin mennä takas alas ja ennenkuin kerkesinkään napata tyllerön haalarista kiinni, meni jalat solmuun ja kuperkeikalla rappusia alas :C Menin henkiseen paniikkiin, mutta koitin toimia rauhallisesti, jotta Oonakin rauhoittuisi enkä pahentaisi tilannetta. Kotona huomasin Oonan otsassa SUUREN kananmunan kokoisen kuhmun. Illalla ennen nukkumaan menoa 4 tuntia Oonan vointia seuranneena soitin terveys puhelimeen ja kysyin neuvoa, miten toimia. Sain ohjeeksi tarkkailla:
-Kalpeutta
-Onko lapsi uupunut ja veltto
-Jos kuhmu on geelimäinen, myötäilevä. mentävä päivystykseen heti.
-Tunnistaa ihmiset
-Tarkentaa katsettaan
-Motoriikkaa, tarttuu kummallakin kädellä.(olikos se oikea sana? :D)
-Pysyy pystyssä
-Yöllä 2tunnin välein herätys ja varmistus lapsen voinnista.

Niin meni meidän viime yö. En toisin herännyt herätykseeni 4 aikaa ja 2 olin viimeksi tarkistanut Oonan voinnin, jolloin oli ainakin hengissä ja tarttui käsillä ja avasi silmiään. 6 aikaa havahduin Oonan itkuun seuraavan kerran.

Ja silloin mulle tuli tää MITÄ JOS, Oona olisikin menettänyt tajuntansa ja pahimmassa tapauksessa henkesä tällöin kello 2-4 välillä. Onneksi! Oonan kuhmu oli laskeutunut aamulla ja Oona oli ihana iloinen naurava itsensä koko aamun. Oonan perhepäivähoitajaa pyysin tarkkailemaan Oonaa päivän mittaan ja ilmoittamaan heti jos tulee jotakin! Tänään illtaan mennessä tarkkailen kotonakin Oonan vointia. Tuskin mitään vakavaa on, mutta varmuuden vuoksi.

Oonalla on onneksi tapaturmavakuutus! Jos jotain tälläistä sattuu (toivottavasti ei), vastaisuudessa.

Oonalla oli myös keuhkoputken tulehdus ja sai siihen 5 päivän antibiootin, joka loppui lauantaina. En muista kertoneeni, että Oona oli viimeviikolla tiistain ja keskiviikon kotona, maanantaina hoidossa huomatun kuumeen takia. Oon ihan kauhuissani nyt kun liikenteessä on vaikka ja mitä pöpöjä ja tauteja. En missään nimessä halua, että meidän perheessä sairastellaan ja vedellään nappulaa ja antibioottia naamaan pitkin kevättä. Olin meinaan itsekkin TODELLA kuumeisen oloinen lauantaina ja koko viimeviikon yskässä ja flunssassa. Onneksi nyt itselläänkin jo parempi vointi ja enään vain nokka vuotaa, samoinkuin Oonalla.

No, mutta. Nyt tunnille jatkamaan iki-ihanaa matian opiskelua ja iltapäivällä rinsessaa hakemaan ja kotiin tekemään perus juttuja taas :)

Ps. Oon maailman onnellisin äiti :3

Pss. IHANAA KEVÄÄN ODOTUSTA KAIKILLE JA PÄÄSIÄISTÄ TIETENKIN! <3

62 kommenttia:

  1. tsemppiä arkeen :) samoin hyvää jatkoa!!

    VastaaPoista
  2. Huh, voin vain kuvitella kuinka säikähdit. Ja ehkä onni onnettomuudessa oli tää vuodenaika, lapset kumminkin paljon topattuna.

    :) itsellä myös tuore ero, samoja tunteita menossa. Kun aina vaan ei jaksa lähteä minnekään, tai viitsi. Ja sitten siihen jääkin ettei pian "uskalla" lähteä.

    Itsellä onneksi alkaa olla äiti-ystäviä ikäryhmässä, mutta hekin asuvat kauempana.

    Mutta ihanaa kevättä sinulle ja tietenkin Oonalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes ajatellut asiaa tolta kantilta ennenkuin sanoit sen! :O Olis varmaan käynyt pahemmin jos Omppis olis ollut vaan joku kesämekko päällä! :S En halua edes ajatella koko asiaa :S

      Joo. Mut totuus on, että aika parantaa haavat. Uskon myös, että kevät tuo tullessaan jälleen mielenvirkeyttä!

      Poista
  3. Me ei olla käyty koskaan missään kerhoissa yms. Haluisin vauvajumppaan, mutta enpä oo saannu aikasiksi, kun tuntuu, että siellä olevat on niin paljon vanhempia ja kattos ilkeesti tällästä ´´teini``äitiä.. Pari äitikaveria löytyy netinvälityksellä, mutta toistaseksi näkeminen ei onnistu pitkän välimatkan takia, myöskin yhdellä vanhalla kaverilla on lapsi, mutta asuu liian kaukana.. Lähellä asuvat äitikaverit ovat jo useamman lapsen äitejä ja todella siis AIKUISIA, vanhoja, mutta eipä tuo haittaa. Yksi äitikaveri mulla oli, hän oli just samaan vuonna syntyny ja oltii oltu samal yläasteel ja meijän lapsil vaa 2kk ikäeroa, asutaankin ihan lähekkäin, mutta menipäs sitten sen kanssa välit niin huonoiksi ettei enään nähdä.. Että kutakuinkin on samat fiilikset kuin sulla! Ne kaverit ketkä on samaa ikäluokkaa eikä ole lapsia, on etääntynyt, kun mulle tuli lapsi.
    Eipä meidän viikonloput mitenkään arjesta eroa, muutakuin, että mies on sillon koko päivän kotona..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne jummppaan vaan! Mä en oo ikinä jaksanut stressata sitä, mitä muut on mieltä mun teiniäitiydestä, tai musta ihmisenä! Jos katsovat kieroon niin antaa kattoa! Näytät niille, että oon ihan tavallinen äiti kuten nekin, oot vaan nuorempi! :)

      Poista
  4. kaikilla äideillä tulee varmasti joskus olo ettei aina jaksa tätä perus tylsää arkea. tai mulla ainakin tulee usein, kun kaksi pientä lasta ja ei kanssa kauheasti rahaa ylimääräisiin ja ei oikein ole kavereita jolla lapsia koska olen itsekkäin aikas nuori vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut sitten ku yrittämällä yrittää etsiä kavereita, niitä voi jopa löytyä. Ei ne eteen kävele, sen huomasin. Kun avasin vihdoin silmät sille, että tosiaan mulla ei paljoonkaan kavereita ole. Ja niitä olen tässä nyt ahkerasti etsinyt, olen myös muutaman löytänyt! :)

      Poista
  5. Olen itsekkin huomannut, että kaverit joilla ei ole lasta on kadonneet jonnekki. Ja mulla ei ole yhtään kaveria jolla on lapsi, joten koitan viedä Siiriä kerhoihin ja vauvajumppiin jotta se näkisi kavereita. Mun päivät kuluu välillä hyvin ja välillä huonosti, mutta rakastan elämääni. Vaikka toivon myös, et olisi jotain juttu seuraa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Sillon ku mä olin Oonan kanssa viellä kotona, olin tosi laiska käymään missään kerhoissa tai muissa. Sillon mulla oli viellä ne kaverit ympärillä kun Oona oli vasta maailmaan tullut. Silloin myös pidettiin muutaman äitikaverin kanssa ahkerasti yhteyttä niin ei ollu lainkaan yksinäistä tai tylsää.. :O Jos haluat, voidaan jutella vaikka facebookissa tai jotain? :) Jos laitat vaikka etu-sukunimes tänne ja bongaan sut fbs ja lisään ? :) en sitten julkaise kyseistä kommenttia! :)

      Poista
  6. oletko sinä lukiossa?

    VastaaPoista
  7. Minä olen itse saanut esikoiseni 16-vuotiaana. Nyt olen 19-vuotias ja meille on toinen lapsi tulossa. Mielestäni olet kasvattanut Oonan tosi hyvin ja tiedän, että me "teiniäidit" pärjätään kyllä JOS halutaan. On siis niitäkin ihmisiä, jotka EIVÄT ole enään teiniäitejä ja hoitavat lastaan aivan päin p*****tä! Jokatapauksessa halusin sinulle kommentoida, että teillä on ollut nyt aika suuri muutos elämässä, kun olette eronneet miehesi kanssa. Uskon, että Oona on onnellinen näinkin, eikä siihen tarvii erikoisempia "konsteja" viikonloppuisin (ainakaan vielä). Toki teillä on kirjoituksesi perusteella joitain juttuja, mitä teette viikonloppuisin ja ne varmasti on ihan riittävää ison muutoksen keskellä. :) En saa tätä kommenttia kirjoitettua ihan niinkuin sen haluaisin tarkoittaa, mutta kyllä sinä varmaan tästä jotain selvää sait :D

    Sulla on ihana lapsi, jonka olet hyvin kasvattanut. En voi kyllä muuta sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja kehuista :3 Onnea raskauden johdosta! :)

      Poista
  8. onko toinen tuotantokausi tulossa teiniäideistä?

    VastaaPoista
  9. voi Oona parkaa :( ja sua muutenkin,mut hienoo ettei mee surkeesti! ;) hyvää pääsiäistä sullekii ja hyvät jatkot teille! (:

    VastaaPoista
  10. Moikka Tanja ! Olen lukenut alusta asti blogiasi, se on auttanut minua jaksamaan jne. Olen siis kohta vuoden täyttävän pojan äiti. Itse olen 17 vuotias. Asun lapseni isän kanssa ja meillä kaikki menee hyvin. Kuten tiedätkin, on aika yksinäistä olla "teiniäiti". Suurinosa entisistä kavereista on kadonnut eikä ole oikeastaan ketään kenen kanssa jutella tai käydä kahvilla. Paitsi tietenkin oma poikaystävä mutta ei sekään ikuisesti tyttökavereita silti korvaa. Poikaystäväni, tai no kihlattuni on kyllä sanonut että voi milloin vaan katsoa lasta jos haluan käydä omilla asioilla tai kavereiden kanssa jossain, mutta kun ei vaan tiedä kenen kanssa menisi kun tosiaan kaikki ystävät jonnekkin kadonnut. Ja kuten sanoit, harvaa kiinnostaa tietää kauanko lapsi on yöllä nukkunut tai onko syönyt tänään hyvin :/ Olisi niin kiva löytää joku jonka kanssa jutella, ja joka olisi aidosti jopa kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että on yksinäistä. Monilla tuntuu olevan vähän sama tilanne kuin sulla, ja mulla. Voidaan olla fb kavereita, jos haluat. Ja jos pk-seudulla asut, niin voitais vaikka tavatakkin joskus? Jos laitat sun etu-sukunimen ja bongaan sut fb ja lisään ? :)

      STEMPPIÄ! :)

      Poista
  11. Heh mä lähtisin kyllä mielelläni teijän kans vaikka vaan puistoon tai pulkkamäkeen :D Olis ainaki hyvä syy laskea pulkalla mäkeä, ilman että saa hömistyneitä katseita osakseen :D Kun ikää kuitenkin jo enempi ku normaali pulkkamäkikansalla :) Sääli vaan, että asutaan eri päissä kehä1.stä ja ite oon töissä about aina :c Mut jos joskus törmään suhun jossain, ni oon sit varmaan mä joka nykii sua hihasta :D

    -Sanna

    VastaaPoista
  12. Oon ennenkin laittanut tänne kommentia, että haluasin tutustua sinuun muttta nyt kun luin tämän minulle tuli olo että haluan TODELLA tutustua sinuun:)

    Vaikka minulla ei ole lapsia niin silti rakastan niitä ja minua ei haittaa vaikka mun kaverillani olisi lapsi joka kertoisi aina siitä kuinka lapsi nukkuu ja miten lapsella menee:)

    T. Sara 16, espoosta :)

    VastaaPoista
  13. Hei Tanja!
    Päätin vihdoin ja viimein kommentoida sulle. Seurasin Teiniäidit- sarjaa ja tätä blogia oon kans jo hyvän tovin lukenut. Piti vaan tulla sanomaan että vaikutat aivan ihanalta ja mahtavalta äidiltä nuoresta iästäsi huolimatta! Täytyy myös sanoa, että mä aina jotenkin kuvittelen sua vanhemmaksi. Tätä en siis millään pahalla tarkota. Oot vaan niin aikuisen oloinen! Kaikkea hyvää sulle ja Oonalle teidän elämään ja huippu ihanaa kevättä ja kesää! :) Ps. Oona on varmaan suloisin lapsi mitä oon koskaan nähnyt. Varsinainen hurmuri! Ja sinä kans niin kaunis! :)

    VastaaPoista
  14. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Mä tiedän hyvin tuon yksinäisyyden tunteen. Vaikka oma tyttö on vasta 4kk, niin sen yksinäisyyden on oppinut kyllä jo havaitsemaan. Ei käy kavereita kylässä eikä kukaan kutsu kylään. Kahvillekaan ei kukaan lähde. Toki meillä ei tarvi vielä keksiä niin paljoa kaikkea virikettä, mutta oma pää kaipais kyllä välillä jotain muutakin virikettä, kuin oman kämpän seinät. Ehkäpä tämä tästä ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla ei onneks ollu sillon viellä sellasta yksinäisyyden tunnetta kun oona oli pieni. Vasta nyt, kun tosiaan asuu ''yksin''. Tsemppiä sulle!

      Poista
  16. Hei. Kannattaisko sun Helsingissä ottaa osaan johonkin vauvakerhoihin/kokoontumisiin/perhekahviloihin yms mitä joka paikkakunnilla järjestetään? Sieltä saisit aikuista jutteluseuraa ja helposti uusia ystäviäkin. Jos ei oman ikäiset ymmärrä sun tilannetta niin koita tutustuu vanhempiin samassa tilanteessa oleviin tyyppeihin :) Tsemppiä eläkä lamaannu kotiin! :)

    VastaaPoista
  17. Tanja, vaikutat niiin ihanalta ja kivalta ihmiseltä oikeesti =) tsempppiä sulle ja oonalle, pistähän kuvia sun prinsessasta joskus tännekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja joo pistän kun on motivaatiota taas pistellä kuvia :)

      Poista
  18. Voi Oonaa parantukaa pian
    Ps.hyvää pääsiäistä sinulle ja Oonalle

    VastaaPoista
  19. Minkä pituinen olet:) entä minkä ikäinen oona on:) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tarkalleen 165cm, ja oona tuli 31. pvä 1v 7kk :)

      Poista
  20. minulla on 8kk ikäinen tyttö, viikonloppuisin ollaan kotosalla tai sitten käydään kaupungilla. Minulla ei ole yhtään äitikavereita. Samoin sinne ihanaa kevään odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungilla mekin pyörittiin paljon, sillon ku olin Oonan kanssa kotona viellä. Nykyään ei, rahaa menee aina! ja ne paikat ja kaupat on niin nähty :S Kiitos :)

      Poista
  21. Oot ihana tanja<3 oot hirveän vastuulliselta ja turvalliselta vaikuttava äiti, oona ei voisi parempaa ikinä saadakkaan!<3 tsemppiä teidän arkeen, jatkan kyllä blogin lukemista:) itse oon tyttö 16v. ja odottelen syntyväksi omaa pienokaistani itsenäisyyspäivän aikoihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskon samaan, että olen superäiti oonalle. Onneks olkoon! :)

      Poista
  22. Moi Tanja! Niin tuttua toi yksinäisyys.. Mullakin tosi vähän oman ikäsiä kavereita joilla ois lapsia, itte oon 21. Mulla tulee monesti päivän aikana mieleen että voi kun olis niitä äiti kavereita joitten kans jutella :) välillä huomaan kun selitän koht 3v tytölleni kaikkee mitä voisin selittää ennemmin ystävälle, niinpä niin onko musta tulossa mökkihöperö tai Jotn? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHA :D Joo mulla on vähänväliä sama. Onneks just Oonan isää sentää edes näkee säännöllisesti ja jutttelee nii ei ihan hulluks viel itteään tunne :d

      Poista
  23. Oisko sulla mahdollisuutta osallistua Oonan kanssa johonkin perhekerhoon, missä voisit tavata muita äitejä ja Oona toisia lapsia? Varmasti piristäisi mieltä jos saisit jakaa tavallisia arkiasioita muiden äitien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon koittanut kattoa jotain virikettä tästä läheltä. Mutta missään ei juurikaan mitään ole. Onneks leikkipuistot alkaa täyttymään taas äideistä, että siellä sitten viimeistään, toivottavasti saa edes juttelukaveria :=

      Poista
  24. Mulla on noitten kaverien suhteen ollu iha samanlaista!tuntuu et ei oo enää juurikaa yhteistä niiden vanhojen hyvien kaverien kanssa joilla ei oo lapsia.. Välit on kyllä vauvan myötä valitettavasti viilentyny moneen. Just niinku sanoit nii eihän niitä kiinnosta paskaakaa kuulla mun lapsen iloista ja suruista ja tekemisistä..:( Jotenki tuntuu et kaikki teini iän hyvät kaverit on unohtanu nyt tän vauvan myötä. :( se on kyl surullista. Välin tuntuu et ei oo ketää muuta ku se oma lapsi :D Mitä kautta sä oot tutustunu sun nuoruuden hyviin ystäviin? Pidätkö vielä yhteyttä niihi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulussa oon tutustunut ja muiden kavereiden kautta. Yhteyttä pidän, kun kerkeän ja pyrin näkemään heitä. Kuitenkin niinkuin postauksessa lukee, niin niillä tuntuu olevan aina jotain muuta. Sillon ku niille sopis nähdä niin mulle ei sovi :s

      Poista
  25. Moi!
    Tunnistin jotenkin niin ton tunteen, kun helposti arki vaan imasee kaikki. Kuitenkin, vaikka tuntikin illalla pihalla toisen aikuisen kanssa auttaa paljon jaksamisessa. Onko teillä mitään kivaa asukaspuistoa lähellä tai äitejä pihalla lapsineen? Toivottavasti lumien sulettua alkais hiekkikselle ilmestyä porukkaa. Mä oon ainakin huomannut, että puistossa tai hiekkiksellä vois lapsen nukkummisista ja juista just jutella sellastenkin äippien kanssa joitten kanssa ei muuten ois mitään yhteistä.Oot niin symppiksen oloinen tyyppi, että varmasti löydät seuraa pian!

    - Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pähkäilin eräälle komentoijalle kyseistä hiekkis juttua. Onneks tulee kesä, sitä huomaa miten pelkästään se auringon paistaminen ja valo tuo virkeyttä ja puhtia.
      kiitos! :)

      Poista
  26. Mitä, miksei ole kommentteja? Sulla on yleensä niitä tosi paljon.

    Monella äidillä, siis pienen lapsen, on yksinäinen olo usein. Tsemppiä, vaikutat silti että sulla on lapsen kanssa asiat hallussa. Ehdit vielä olemaan kamujen kanssa kun lapsesi kasvaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin kerkeän. toivoisin vaan, että niitä kavereita näkis ihan vaikka lapsi olis pienikin. En ollut julkaissut viellä yhtään kommenttia! :)

      Poista
  27. Saako tälle taustalle tehtyä mitään, kun on ihan mahdoton lukee tätä ku teksti on ruskeeta ja tausta on tämmöönen raidallinen? :) ja tosiaan tää näkyy näin puhelimella lukiessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että se johtuu ihan vaan siitä, että oot puhelimella. Mulle on tullu samasta asiasta ennenkin kuittailua muutamilta. En osaa sanoa mistä johtuu, koneella mulla ainakin näkyy että olis ihan vaa valkonen tausta tekstillä!

      Poista
    2. Mut eiks siinä Malli-kohdassa oo erikseen mobiilille ne mallit?:) Koska koneella on kyllä ihan normaali. :)

      Poista
    3. Täytynee tarkastaa asia! Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  28. Hei Tanja,
    kun puhuit tuosta että ne kaverit joilla ei ole lapsia vieroksuvat... Niin tuli mieleen että itsellä on kavereita joilla on lapsia, ja jotenkin tuntuu päinvastoin että ne joilla on lapsia, ovat vieroksuneet minua...
    Yritin parhaani mukaan olla kaveria, ja juttelin lapsesta ja kaikesta muustakin mistä ennenkin aivan tavallisesti... Otin huomioon että lapsi vie aikaa ja aina ei voi kylään mennä. Kuitenkin nämä kaverit etääntyivät eikä ole enää oikeastaan mitään puhuttavaa. Surullista, sillä yksi näistä oli paras ystäväni, ja minulla ei ole oikeastaan enää kavereita. Enkä oikein itsekään ymmärrä teinkö jotain väärin vai mitä oikein tapahtui:o

    Mutta tsemppiä sinulle, toivottavasti saat seuraa ja kevät tuo tullessaan tekemistä ja iloa:)

    VastaaPoista
  29. mietin vain että etsitkö vaan kavereita/juttu seuraa niiltä joilla on lapsi vai käykö tämmäinen teini lapseton juttu seuraksi:) vaikutat mukavalta ja ihanalta äidiltä oonalle!

    voi pikkuista! onneksi ei oonalle käynyt pahasti kaatuessa niin suloinen kun pikkunen on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelpaa kelpaa! :) Laitteleppa vaikka s-postisi mulle kommenttina vaikka. En julkaise sitä täällä! :)

      Poista
    2. Valkama.sara@gmail.com tai facebookista Sara Valkama :) Tässä ois juttu seuraa jos vain kelpaa :)

      Poista
  30. Kun näitä joitain kommentteja lukee ja tota sun tekstiäs, saa olla tyytyväinen että itellä ei ole yksikään kaveri hylännyt. Ei ne, joilla ei ole lapsia tai ne, joilla on myös lapsi/lapsia. Edelleen kaverit haluavat viettää aikaa meidän kanssamme, haluavat nähdä lapsemme ja olla kanssamme mahdollisimman paljon. En ymmärrä miten jotkut voivat hylätä toisen lapsen saannin myötä. Mutta eipä sellaiset ole sitten koskaan oikeita kavereita ollutkaan. Mun täytyy sanoa, että meidän arki ei ole puuduttavaa, koska kaikki sujuu niin hienosti, lapsi on niin helppohoitoinen ollut koko ajan, ja varmasti ystävät ovat auttaneet asiaa läsnäolollaan, samoin hyvä ja pitkä neljän vuoden parisuhde joka virallistettiin vihkimisellä vuoden alussa. :) tottakai sitä väsymystä on jokaisella joskus, on meilläkin, mutta varsinainen arki ei puuduta koska elämässä on niin paljon muutenkin sisältöä lapsen lisäksi. Tukiverkkokin on hyvä suvun puolesta ja saamme myös sitä omaa aikaa välillä jotta parisuhteellekin jää aikaa :) Ja ei, en ole 30v täydellinen mamma vaan ihan tavallinen kohta 20v 8kk pojan äiti joka on ihan tyytyväinen että rellestämiset on rellestetty ja perhe-elämä on alkanut :) toivottavasti ei kuulosta jeesustelulta koska sitä tän ei missään nimessä ole tarkotus olla.

    VastaaPoista
  31. Toivon sulle kaikkea hyvää ja että löytäisit niitä oikeita ystäviä vielä jotka välittää ja ovat tukena, muut voi jättää omaan arvoonsa :) oot sen olonen tyttö että ihan ihmettelen jos niin ei tule käymään. vaikutat tosi sympaattiselta ja ihanalta ihmiseltä ja Oonan oot hienosti hoitanut ja kasvattanut! sä oot hyvä äiti ja Oona vaikuttaa onnelliselta pieneltä tytöltä :) kyllä ne asiat siitä vielä alkaa lutviutuun ajan myötä t. se 19v 8kk pojan äiti :)

    VastaaPoista
  32. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista